sunnuntaina, syyskuuta 13, 2009

Taustalla syntyneitä.

Tässä viime aikana on tuntunut normaalia raskaammalta tämä elämä, johtuen isomman tytön ärhäkkäästä uhmaiästä, ja kai tässä on taka alalla ne naisten vaivatkin, kun vetävät aina pinnan ilman ylimääräistäkin pinkeäksi. Olen yrittänyt piristää itseäni mitä kummallisimmilla asioilla, koska mikään ei ole oikein tuntunut huvittavan. Yhtenä päivänä sitten heiluin kameran kanssa kuvaamassa aikaan saamiani asioita, niitä jotka ovat jääneet roikkumaan ilman että olen niitä saanut edes esiteltyä. Tällaisia löytyi:

Ronjalle tehty Tilda-pupu. Äidin paras kiitos on kun näkee kuinka tyttö puristaa tiukasti aina pupun haliotteeseen. Tämä on ensimmäinen kokeilu noista Tilda-jutuista, jonka vuoksi mm. jalat ovat eri kokoiset ja keskikroppa on väärin päin, selkäpuolen kuuluisi olla mahapuoli.
Viiville tein myös pupun silloin aikanaan, samoihin aikoihin kun tuon ylläolevan, mutta se kangas jota käytin, oli liian harvakudoksista, ja alkoi purkautua, ja eilen alkoikin uuden pupun teko Viiville, enää siitä puuttuu kasvot, jotka kirjon käsin.


Tämä lammas on Viiville tehty, ja myöskin kovasti pidetty, vaikka äitiä vähän hävettääkin työn tulos. Ei tässä muuta vikaa ole kuin erinomaisen surkeat kangasvalinnat: Fleece ei toimi turkkina, ja valkea kangas on ihan ankeaa naama/raaja-kankaana.
Uusi vedos lampaasta on kuitenkin aloitettu, kirvestä ei siis ole heitetty kaivoon. Taisteluaseina tulevat olemaan vanha frotee-pyyhe, kuten pupuissakin ja tänään taisi kirpparilta löytyä kasvokangas.


Inhoan heittää mitään pois ja siksi ongelmana aina onkin meillä tilanpuute. Tässä yksi variaatio miten voi hyödyntää tilkkuilustakin yli jääneet pienet silput, ja vanhan lulahtaneen lakanan, helposti. Eli mosaiikkia: Vanhan lakana-kankaan päälle ommellaan reunoistaan kiinni eri mallisia tilkkuja, lomittain. Itse ompelin suoralla ompeleella, ideana on että reunat saavat pesuissa rispaantua, mutta voisihan tuon tehdä tiheällä siksakillakin, se vaan vie niin pirusti lankaa että itse en halunnut, koska en varsinaisesti tykkää aina keskeyttää ompelua puolaamisen vuoksi.


Tytöjen kanssa aina silloin tällöin leivotaan. Pulla on kova sana aina, ja vähän milloin mitäkin. Nyt tein tylleröille omat pienet essut vanhasta kankaasta jota sain kerran Markon äidiltä. Kaksi samanlaista aloitelmaa siis roikkuu tuolla naulassa, ja ovat päässeet jo itse toimintaankin, mutta vielä lisään noihin jossakin vaiheessa vähän koristeita. Nimet ainakin kirjon, ja ehkä vähän pitsiä tai muuta nättiä. Mitä kaapista sattuukaan löytymään.

Näitä tulee vielä pari postausta tähän perään, jotta saan nämä jaettu omiin kategorioihinsa.

Ei kommentteja: