maanantaina, syyskuuta 28, 2009

ihme ja kumma värien ja kokojen maailma.

Juu, niin se menee tämä elämä nykyään, että käsityörintamalla pitelee aika hiljaista... Päivisin menee tyttöjen kanssa touhutessa kaikki energia niin viimeiseen pisaraan, ettei suunnattomat inspiksetkään auta, illalla ei vaan jaksa tehdä enää yhtään mitään.-Tai silloin tällöin jaksaa kutimet ottaa käteen ja pikkusen aina jatkaa sitä Viivin neulemekkoa mutta siinäpä se.

Koru-vire olisi kyllä päällä, aina näin päivisin, mutta illalla kun olisi se hetki siihen käyttää, ei yleensä enää jaksa ja siitä johtuen ei edes huvita. Eilen nyt kuitenkin (taas kerran) levitin kaikki ihanimmat helmiaarteet pöydälle, ja tällä kertaa en kasannutkaan niitä heti takaisin, vaan sinnikkäästi koitin saada aikaan vintage-henkisiä korviksia Fine van Brooklynin ja kultta ja kimallet-blogin inspiroimana. Ei oikein tahtonut sujua... Isännällekkin totesin että miten voi olla ihmisen vaikea tehdä valmiista mallista tietyn tyylistä tai näköistä korvista. Se on tuo minun väri- ja koko-rajoittuneisuus, kun vaikeuttaa tätä touhua: Kun minun pääni nyt kertakaikkiaan on sitä mieltä että ei saa olla liian isoja helmiä korussa, eikä isoja koruja. Kesällä opin sentään tuosta pois kaulakorujen osalta: Ostin kirpparilta tahallani isoja ja näyttäviä, muuten mieleisiä koruja ja laitoin ne päälle vaikka kuinka takaraivossa huusi että herranjestas tähänhän kuolee, tämmöseen. -Ei kuollut, ja itseasiassa opin tykkäämään isoista ja näyttävistä kaulakoruista. Korvikset on kuitenkin hankalammat, niitä en vaan osaa isoja laittaa korviini, ja niin ihanaa kun isoja korviksia olisi tehdä itsekkin... Kumma juttu, en osaa edes selittää tuota, että miksi, se vaan ei tunnu mukavalta, jotenkin. Ja sellaisia koruja joita itse en osaisi pitää, en pysty edes tekemään.
Väreissä olen jumittunut viinin-ja vaaleanpunaisen eri sävyihin sekä ruskeaan pienellä värisävy-skaalalla. Laventeli, ametisti ym. sen tyylisen menevät vielä lisäksi. Sinistä? -Ei. Vihreää-Sammalen sävyt menevät, tai vaaleat pastellit. Keltaista?-Hunajana tai ripauksen tummempana. Ei missään nimessä oikeaa keltaista. Hopeakin tuntuu väreistä monesti liian kirkkaalle. Kulta menettelee, mutta mieluummin patinoitu hopea, messinki sinällään tai kupari.
Ehkä minä olen hieman melankolinen ihminen värien suhteen. Mutta opissahan täällä ollaan ja oppimateriaaliksi olikin sitten pakko eilen tilata helmiä. Tilaukset lähti Esteriinaan, sekä uuteen löytöön: Helmikeskukseen. Tuo jälkimmäinen tuntuu olevan varsin edullinen paikka, joten villiinnyin ihan hieman...

Noni, semmoista analyysiä tällä kertaa, lopuksi vielä kuva meidän taiteilijasta työssään, josta ei vielä rajoitteet paina, toivottavasti ei kauhean paljon vielä isompanakaan:


Tietokoneen kätköistä löysin muuten muutamia kesällä tehtyjä korukuvia, jotka ovat tainneet jäädä esittelemättä kokonaan.

Nuo rusetit ovat eräästävanhasta korvisparista, ja näissä hain myös vintage-henkeä. -Ja kyllä, ovat minun mieleeni aivan liian isot ja pitkät (koukun lisäksi 6 cm), ihanat kyllä muuten, kunhan ei korviin tarvitse ripustaa...

1.10.2009
Pssst...! Pakko oli kertoa että jotain on tapahtunut, mallasin noita tänään korviin, ja ne ei tuntuneet enää ollenkaan liian pitkiltä, parantuminen on siis tapahtunut, I´m cured!!


Tässä noiden edellisenä esiteltyjen korvisten lisäksi vaijeriin tehty kaulakoru jonka riipus on vanha vaatteen hakanen.


Tämän tein itselleni, ja jo tehdessä oli selvä visio: Keväistä, raikasta ja vaaleaa. Ja hei, tässähän olen muuten onnistunut käyttämään aivan erilaista vihreän sävyä, kuin mikä olisi luonteen omaista.

Ei kommentteja: