maanantaina, syyskuuta 28, 2009

ihme ja kumma värien ja kokojen maailma.

Juu, niin se menee tämä elämä nykyään, että käsityörintamalla pitelee aika hiljaista... Päivisin menee tyttöjen kanssa touhutessa kaikki energia niin viimeiseen pisaraan, ettei suunnattomat inspiksetkään auta, illalla ei vaan jaksa tehdä enää yhtään mitään.-Tai silloin tällöin jaksaa kutimet ottaa käteen ja pikkusen aina jatkaa sitä Viivin neulemekkoa mutta siinäpä se.

Koru-vire olisi kyllä päällä, aina näin päivisin, mutta illalla kun olisi se hetki siihen käyttää, ei yleensä enää jaksa ja siitä johtuen ei edes huvita. Eilen nyt kuitenkin (taas kerran) levitin kaikki ihanimmat helmiaarteet pöydälle, ja tällä kertaa en kasannutkaan niitä heti takaisin, vaan sinnikkäästi koitin saada aikaan vintage-henkisiä korviksia Fine van Brooklynin ja kultta ja kimallet-blogin inspiroimana. Ei oikein tahtonut sujua... Isännällekkin totesin että miten voi olla ihmisen vaikea tehdä valmiista mallista tietyn tyylistä tai näköistä korvista. Se on tuo minun väri- ja koko-rajoittuneisuus, kun vaikeuttaa tätä touhua: Kun minun pääni nyt kertakaikkiaan on sitä mieltä että ei saa olla liian isoja helmiä korussa, eikä isoja koruja. Kesällä opin sentään tuosta pois kaulakorujen osalta: Ostin kirpparilta tahallani isoja ja näyttäviä, muuten mieleisiä koruja ja laitoin ne päälle vaikka kuinka takaraivossa huusi että herranjestas tähänhän kuolee, tämmöseen. -Ei kuollut, ja itseasiassa opin tykkäämään isoista ja näyttävistä kaulakoruista. Korvikset on kuitenkin hankalammat, niitä en vaan osaa isoja laittaa korviini, ja niin ihanaa kun isoja korviksia olisi tehdä itsekkin... Kumma juttu, en osaa edes selittää tuota, että miksi, se vaan ei tunnu mukavalta, jotenkin. Ja sellaisia koruja joita itse en osaisi pitää, en pysty edes tekemään.
Väreissä olen jumittunut viinin-ja vaaleanpunaisen eri sävyihin sekä ruskeaan pienellä värisävy-skaalalla. Laventeli, ametisti ym. sen tyylisen menevät vielä lisäksi. Sinistä? -Ei. Vihreää-Sammalen sävyt menevät, tai vaaleat pastellit. Keltaista?-Hunajana tai ripauksen tummempana. Ei missään nimessä oikeaa keltaista. Hopeakin tuntuu väreistä monesti liian kirkkaalle. Kulta menettelee, mutta mieluummin patinoitu hopea, messinki sinällään tai kupari.
Ehkä minä olen hieman melankolinen ihminen värien suhteen. Mutta opissahan täällä ollaan ja oppimateriaaliksi olikin sitten pakko eilen tilata helmiä. Tilaukset lähti Esteriinaan, sekä uuteen löytöön: Helmikeskukseen. Tuo jälkimmäinen tuntuu olevan varsin edullinen paikka, joten villiinnyin ihan hieman...

Noni, semmoista analyysiä tällä kertaa, lopuksi vielä kuva meidän taiteilijasta työssään, josta ei vielä rajoitteet paina, toivottavasti ei kauhean paljon vielä isompanakaan:


Tietokoneen kätköistä löysin muuten muutamia kesällä tehtyjä korukuvia, jotka ovat tainneet jäädä esittelemättä kokonaan.

Nuo rusetit ovat eräästävanhasta korvisparista, ja näissä hain myös vintage-henkeä. -Ja kyllä, ovat minun mieleeni aivan liian isot ja pitkät (koukun lisäksi 6 cm), ihanat kyllä muuten, kunhan ei korviin tarvitse ripustaa...

1.10.2009
Pssst...! Pakko oli kertoa että jotain on tapahtunut, mallasin noita tänään korviin, ja ne ei tuntuneet enää ollenkaan liian pitkiltä, parantuminen on siis tapahtunut, I´m cured!!


Tässä noiden edellisenä esiteltyjen korvisten lisäksi vaijeriin tehty kaulakoru jonka riipus on vanha vaatteen hakanen.


Tämän tein itselleni, ja jo tehdessä oli selvä visio: Keväistä, raikasta ja vaaleaa. Ja hei, tässähän olen muuten onnistunut käyttämään aivan erilaista vihreän sävyä, kuin mikä olisi luonteen omaista.

sunnuntaina, syyskuuta 20, 2009

mamma vapailee.

Ohhoijaa...Huomenta vaan. Muksut on mummolassa ja täällä on kuorsattu puoli kymmeneen asti, autuudella. Eilen olin sienessä ja kannoin kaksi hedelmäpussillista siivottuja suppiksia kotiin, jotka tänä aamuna asettelin tuonne kuivuri-käsittelyä odottamaan.

Askartelurintamalla ei suuria ehtinytkään tapahtua, Viivin kummille lupasin tehdä lahjakorut, menevät kahdelle pikkuprinsessalle. Niitä näpräsin eilen, ja koska päivänsankarit ovat nikkeliallergisia, teen korut joustosiimaan, joka minulle on suht uusi materiaali. Mutta kivaa oli pitkästä aikaa näprätä taas korujakin, ehkä niitä tulee tässä taas tehtyä enemmänkin. Itsekin haluaisin muutamin kaulakoruihin matsaavat korvikset. Pitää tosin koukkuja tilata, korvani tuntuvat tykkäävän niobiumista, niitä saa täältä. Tuo ruskean sävyinen niobium toisekseen natsaa aika kivasti noihin patinoituihin juttuihin, joten senkin puoleen tykkään ko.materiaalista.

Tänään koitan ehtiä massailemaankin. Himottaa päästä kokeilemaan Youtuben banaaniviipale-ohjetta. Ja löytyihän tuolta kaikkea muutakin kivaa. Mutta nyt kahvit kitusiin ja palstalle varmaan paksaa levittelemään ja muutenkin laittamaan maata talvikuntoon. -Viivin jupu-pupu haluasi vielä sanoa hei.

perjantaina, syyskuuta 18, 2009

Heissan taas.
Ulkona neulonta säät todellakin sitten loppuivat lyhyeen, tänään oli jo pidettävä tiukasti sormikkaat kädessä. Ja en kyllä yhtään liian aikaisin etsinyt noita paksumpia vaatteita, lapasia sun muita jo esille, pääsevät kyllä näillä näkymin ihan justiin käyttöön.

Sitten todisteita tästä minun roju-hurmoksestani:
Napsaisin kuvan söpöstely-jutusta johon ihastuin kirpparilla viimeksi käydessäni

Oli niin söpöinen, että pakko oli ostaa vaikka onkin sisältä vähän ruosteessa, nyt vaan mietityttää, jotta mitäs tuohon asuttaisi...

Kynttelikkökin sai syysasun, kesäasu siltä jäikin väliin kaikessa tohinassa.

Ja koristelu on tehty ihan juuri niin yksinkertaisesti kun miltä näyttääkin: Eli pätkät paperinarua sidottu ruseteilla, ja silkkihortensiasta irrotettu osia, joita typistelin tyvestä ja tökkäsin vain tuonne, en edes kiinnittänyt mitenkään, kun tuntuvat pysyvän noinkin.

Mukavaa illanjatkoa, minä alan odotella isäntää saapuvaksi kotiin, ja haaveilen minimassailusta... Katsokaa itse täältä

torstaina, syyskuuta 17, 2009

Neuottavan kaunis syyspäivä.

Tänään on ollut ihana, raikas ja aurinkoinen syyskeli täällä meillä. Ulos lähdettiin jo heti aamusta ja ulkoilun ohessa pääsin neulomaankin hetkeksi. Nautinnollista neulontaa Novitan luxus cloud-langasta, Viiville on siitä tulossa neulemekko. Piti päästä hyödyntämään tuo tilaisuus, koska kohta ne ovat ulkoneulonta-säät auttamatta tälle syksylle ohi, nytkin tarkeni vain auringossa, ja siinäkin jo muutaman tovin jälkeen alkoi palella käsiä, tosin minun käteni palelevat todella herkästi.

Käytiinkin jo hakemassa varastosta talvitamineita ylös, kohta on oltava jo varuilta hanskat ja pipot matkassa.-Ja tytöille on aloitettava siililapasten teko (Eipä olekaan tullut esiteltyä niitä täällä). Lupasin tehdä molemmille ensi talveksi omat, kun viime talvena tein yhdet, joista taistelivat, välillä tehtiin jo sellaistakin kompromissia että molemmilla oli yksi oma lapanen ja yksi siililapanen. Ja suloinen hattuohjekin olisi tytöille, jota himottaisi alkaa neuloa, mutta kun on tuo oma tunikakin vielä alkutekijöissään, ja haluaisin ehtiä tehdä neuletilkkuja Delhiinkin, niin ehkä nyt on parempi taas pidellä itseään aisoissa.

Ihastelinpa taas tuolla ulkona neuloessa, miten yksinkertaisesta voikin saada nättiä, ja kysymyksessä on siis nuo minun erinomaisesti palvelevat silmukkamerkkini.


Tarvitsin siis silmukkamerkkiä, ja koska tarve oli akuutti, oli käytettävä sitä mitä saatavilla on ja ensimmäiseksi silmä osui koriste-nauhakiekkoihin jotka lepäilivät askartelupöydällä korttien teon jäljiltä. Siitä sopivat pätkät, ja hevosenhäntäsolmulla kiinni jotta saa sopivan kokoisen lenkin, sytkärillä vielä sulatin nauhojen päitä, koska muuten alkavat purkautua, mutta siinäpä se sitten niitten teko onkin. Ja minua hivelee se että nuo voi helposti sävyttää neuleen väriin sopiviksi, tähänkin valitsin siis tarkoituksella tuon kauniin murretun vaalean punaisen, olisiko tuo sävy kanerva? Auringonpaisteessa nuo pääsivät oikeuksiinsa, oikein häikäisivät neulojan silmää.

tiistaina, syyskuuta 15, 2009

Inspiroiko?

Olen nyt normaalia tiiviimmin seurannut blogilistan omia suosikeita, ja ajattelimpa jakaa muutamia tämäh hetken lempiblogeja näin linkkien muodossa. Minusta nämä ovat aina, kerta toisensa jälkeen innostavia, mutta kurkatkaapa ihmeessä itse:

Paperisilppuri-mm.ihania kollaasitekniikalla tehtyjä kortteja. Sai minutkin tas innostumaan kollaaseista niiin että muutama kortti sillä tekniikalla on jo nähnyt päivänvalon, kuvailen ne jossakin raossa tänne esille.

Pikku-Pihlaja-ihanaa...kaikkea, niin ihanaa ja kaunista! Kädentaitojen riemuvoitto.

Wanhatar
-ihania,kauniita sisustus- ja käsityöjuttuja täälläkin. Silmä lepää.

Puutarharetkillä
: Nyt muutkin koluamaan julkisia puistoja.

Valkoista pellavaa: Ihania ideoita sisustukseen, ihania kuvia ja ideoita, tämän blogin näkemisen jälkeen et koskaan enää poistu kirpparilta tyhjin käsin.

Marjatan talossa: Nukkistelun kiikitysblogi. Pitkästä aikaa sai minutkin todella innostumaan minijutuista.

Wanilla:
Niin kaunista.

Villaa ja vaniljaa: myös sisustusta ja myös erittäin kaunista.

Että kovin painottuvat tuonne sisustus-akselille nyt nämä kiinnostukset, mutta minkäs teet kun on vaan niin kaikkea kaunista... Tänään, kun tytöt menivät yöksi mummolaan, lähtivät jo iltapäivällä päikkäreitten jälkeen, ampaisin minä suihkuun, ja kirppareille, ja noiden blogien inspiroimana tarttui mukaan ihania, patinoituneita juttuja, jotka odottelevat pääsyään jatko-jalostumaan. -On se vaan ihanaa olla harakka. Illan muuten tänään kruunasi juttutuokiot parin naapurin kanssa (Tai kanssa-talolaisiahan he enemmänkin ovat, kun rappu ja rakennuskin on eri) Nyt on ruoka ja leivontareseptejä saatu ja maailmaa parannettu. Kyläluutakin on siis välillä kiva olla.

maanantaina, syyskuuta 14, 2009

Pientä ehostusta.

Innostuin muokkaamaan hieman ulkoasua, siitä haamuilu.
Mukavaa syysillan jatkoa, minä siirryn nyt päivittämään toista blogiani, Viherkeidasta.

sunnuntaina, syyskuuta 13, 2009

Ja vielä samaa sarjaa kuin edelliset.


Olen haalinut viime aikoina paljon sisustus-blogeja omiin suosikkeihini tuonne blogilistalle ja tykkään maalairomanttisesta, ei liian hienosta tyylistä. Koska asumismuotona on kuitenkin vuokra-kaksio ja meitä asustaa täällä neljä henkeä ja kolme kissaa, ei sisustukselle ihan kirjaimellisesti jää tilaa. Jotain pientä voi aina kuitenkin tehdä, ja yllä oleva taulu on nyt sitä sitten. Ilmeisesti Ikean vanha pieni kehys, ostin tuon kolmen kappaleen paketin Vallilan kirpparilta parilla kymmenellä sentillä erääseen muuhun proggikseen. Kangas taustalla on myös kirpparilta, vanha astiapyyhe. Lusikka on itse lapsena voitettu hiihtokilpailu-palkinto, ja se itseasiassa on pääasia koko jutussa, koska halusin saada nuo esille, pois laatikon pohjlta makoilemasta, koska ovat minulle tärkeitä. Ja ainiin, lappu tuossa sivussa on siis ruotsin sanakirjasta, kyseessä taisi olla sana "keittiö" käännöksineen ja väännöksineen.
Idea ei ole oma, vaan olen kahdessakin eri blogissa nähnyt samantyylisiä tauluja. Nyt en vaan tietenkään muista että mitkähän blogit mahtoivat olla kyseessä, mutta linkitän heti kun osuu kohdalle.


Ja sama idea, sanana vain "koti" ja koristeina hieman eri hilpakkeet.
Eli samaa sarjaa kuin edellisessä postauksessa.

Tämän ponchon tarina oli sellainen että kummitäti neuloi Viiville synttärilahjaksi ihanan pienen pienistä palmikoista koostuvan ponchon, ja pikkusiskon haikea ilme sai äidin etsiskelemään puikkoja ja ponchojen ohjeita osviitaksi, ja tällainen hieman yksinkertaistetumpi syntyi siskolle Seiskaveikasta. Kyllä muksuille on vaan kiva tehdä noita juttuja, kun niistä näkee sen riemun niin selvästi, ei nimittäin tarvitse paljon maanitella viileillä säillä pukemaan ponchoa päälle.

Taustalla syntyneitä.

Tässä viime aikana on tuntunut normaalia raskaammalta tämä elämä, johtuen isomman tytön ärhäkkäästä uhmaiästä, ja kai tässä on taka alalla ne naisten vaivatkin, kun vetävät aina pinnan ilman ylimääräistäkin pinkeäksi. Olen yrittänyt piristää itseäni mitä kummallisimmilla asioilla, koska mikään ei ole oikein tuntunut huvittavan. Yhtenä päivänä sitten heiluin kameran kanssa kuvaamassa aikaan saamiani asioita, niitä jotka ovat jääneet roikkumaan ilman että olen niitä saanut edes esiteltyä. Tällaisia löytyi:

Ronjalle tehty Tilda-pupu. Äidin paras kiitos on kun näkee kuinka tyttö puristaa tiukasti aina pupun haliotteeseen. Tämä on ensimmäinen kokeilu noista Tilda-jutuista, jonka vuoksi mm. jalat ovat eri kokoiset ja keskikroppa on väärin päin, selkäpuolen kuuluisi olla mahapuoli.
Viiville tein myös pupun silloin aikanaan, samoihin aikoihin kun tuon ylläolevan, mutta se kangas jota käytin, oli liian harvakudoksista, ja alkoi purkautua, ja eilen alkoikin uuden pupun teko Viiville, enää siitä puuttuu kasvot, jotka kirjon käsin.


Tämä lammas on Viiville tehty, ja myöskin kovasti pidetty, vaikka äitiä vähän hävettääkin työn tulos. Ei tässä muuta vikaa ole kuin erinomaisen surkeat kangasvalinnat: Fleece ei toimi turkkina, ja valkea kangas on ihan ankeaa naama/raaja-kankaana.
Uusi vedos lampaasta on kuitenkin aloitettu, kirvestä ei siis ole heitetty kaivoon. Taisteluaseina tulevat olemaan vanha frotee-pyyhe, kuten pupuissakin ja tänään taisi kirpparilta löytyä kasvokangas.


Inhoan heittää mitään pois ja siksi ongelmana aina onkin meillä tilanpuute. Tässä yksi variaatio miten voi hyödyntää tilkkuilustakin yli jääneet pienet silput, ja vanhan lulahtaneen lakanan, helposti. Eli mosaiikkia: Vanhan lakana-kankaan päälle ommellaan reunoistaan kiinni eri mallisia tilkkuja, lomittain. Itse ompelin suoralla ompeleella, ideana on että reunat saavat pesuissa rispaantua, mutta voisihan tuon tehdä tiheällä siksakillakin, se vaan vie niin pirusti lankaa että itse en halunnut, koska en varsinaisesti tykkää aina keskeyttää ompelua puolaamisen vuoksi.


Tytöjen kanssa aina silloin tällöin leivotaan. Pulla on kova sana aina, ja vähän milloin mitäkin. Nyt tein tylleröille omat pienet essut vanhasta kankaasta jota sain kerran Markon äidiltä. Kaksi samanlaista aloitelmaa siis roikkuu tuolla naulassa, ja ovat päässeet jo itse toimintaankin, mutta vielä lisään noihin jossakin vaiheessa vähän koristeita. Nimet ainakin kirjon, ja ehkä vähän pitsiä tai muuta nättiä. Mitä kaapista sattuukaan löytymään.

Näitä tulee vielä pari postausta tähän perään, jotta saan nämä jaettu omiin kategorioihinsa.

torstaina, syyskuuta 10, 2009

Nonni, meinasi unohtua...

Se lautasliinakuvien käyttö-juttu sitten meinasi ihan väkisin unohtua.

Eli ensin sivellään liimaa sudilla/pensselillä haluttuun pohjaan, ja annetaan kuivua. Ja kun on kuivunut, silitetään silitysraudalla, miedolla lämmöllä ja leivinpaperin välissä kuvat siihen liiima-käsiteltyyn pohjaan kiinni. Helppoa, halpaa, siistiä ja näppärää. Voilà!

Tässä vielä yksi kortti, jota Blogger ei antanut siirtää tekstin jatkeeksi edelliseen postaukseen.

Korttipohjan valkeat lumihiutaleet on embossattu kirkkaalla, ja sitten vedelty meikkisienellä sinistä mustetta päälle.
Iso lumihiutale on kasattu kaikesta käsillä olleesta, samaan tyyliin siis kuin se edellisen postauksen kukka.

Askartelusta ja sen nautinnosta.

Taas on kortteja tehtailtu, ja olen pikkuhiljaa opetellut näitä viime aikaisia kortteja tehdessäni sellaista sallivuutta itselleni. Että ei se ole maailman loppu jos tämä yhtälö tässä kortissa ei nyt ole se paras mahdollinen, ei tarvitse koittaa hioa jokaista korttia mestari-teokseksi asti, koska siinä hioessa häviää se itse pääasia; Nautinto, kun saa tehdä jotain kivaa ja nättiä täysin omilla ehdoilla. Että jos ottaisi kortit noin niin kuin kortteina.


Kuva lautasliinasta. Kiinnityksestä postauksen lopussa lisää, on halpa ja näppärä konsti jonka opin naapurilta (Pihinä ihmisenä olen ollut sitä mieltä että liimaharso maksaa ihan liikaa)


Vanhasta ruotsin sanakirjasta leikattu sana "syksy" ja sen eri variaatiot käännöksineen.
Tausta itse tehty.
Lehtikuvio on tarlatania, jonka ompelin koneella taustaan kiinni (Olisi sanut olla tumman ruskea lanka, mutta en sattunut omistamaan).


Kasattu oikeastaan paperisilpusta.


Kruunu on Tiimarin mikrohelmiä, joita minun varastoistani löytyy aika montaa eri variaatiota, ja joihin keksin nyt aika näppärän käyttötavan. Saako muuten käsialasta mitään selvää?On vaikea yrttää kirjottaa käsiala-tyylillä, joka ei ole itselle luontainen, olkoonkin että nykyään on ylipäätään vaikea edes kirjottaa käsin, koska sitä tulee tehtyä niin vähän.


Sattui vain sopivasti silmiin nuo vaalean punaiset pyörylät, joista leikkelin kukat ja lisäilin varastoista ensimmäisenä silmiin osuvia sopivia juttuja.

lauantaina, syyskuuta 05, 2009

Taas muutama kortti on valmistunut. Teen nyt aika peruskauraa, ilman mitään extra-fiinejä vääntöjä ja hilpakkeita, jotenkin kyllästyin aiemmin niihin.


Tausta taas itse tehtyä, Tiimarin leimasta.
leimakuvat ovat Penny Blackin Fresh new day-setistä.



Ideana tässä on tuo perhonen, jonka on tarkoitus näyttää ikään kuin lentävän. Eli leimasin kolme kertaa osittain päällekkäin, ilman että lisäsin mustetta välissä.


Tämäkin koiruliini on Penny Blackin Fresh new day-setistä, taustan leimat ovat muuten Tiimarin leimasta.


Ja samasta setistä on tämäkin leima peräisin, tässä myös taustan leima on samasta setistä.
Noihin lampaisiin on laitettu sitä hötöä (Mitäs ihmettä se nyt olikaan nimeltään?) Glossy Accentilla kiinni, mutta ei oikein näy kuvassa, eikä oikein livenäkään.



Ei ihmeitä, äärimmäisen simppeli idea ja toteutus, mutta tyylikäs, ainakin itse tykkään. Ja vihdoin sain tuosta värjätystä tapetista edes palan käyttöön, olen sitä jemmannut ja mallaillut jo varmaan yli vuoden.


Ideana oli tehdä poikavauvalle kortti, mutta ei nyt ihan päässyt oikeuksiinsa nuo taustan valkeat jalanjäljet...


Sitä perus-perus-kauraa.


Tässä on kyllä sitten kaikkea käytetty, mutta tykkään näistä tämän tyylisistä , jotenkin tuommoinen hieman hallittu kaaos on vain eniten minua.


Maailman simppelein juttu tämäkin, mutta herkkä.
Tausta itse tehty ja pitsinauha on siis ommeltu koneella tuohon kiinni. Paljetit tikkasin käsin.


Ja missään kuvissa ei kimalleliimat oikein näy, mutta kuvitelkaa noihin hieman säihkettä.

keskiviikkona, syyskuuta 02, 2009

kesähorroksesta heräilyä.

Täällä on nyt kesähorros vietetty, ja Noora sai taas inspiroitua blogillaan takaisin korttien teon pariin.
Osa korteista voi olla jo aiemmin täällä vilauteltuja, koska nämä kaikki ovat vanhoja aloitelmia, jotka ovat olleet joko korttipussia, sisäsivua tai/ja viimeistelyä vaille. Ajattelin nyt aluksi tehdä kaikki nuo keskeneräiset pois kuljeksimasta, ja kyllähän noita tuntuukin riittävän. Jonkinlaisen ostorajoituksenkin koitan pitää yllä askartelutarvikkeiden osalla, mutta hyvin tuntuu lipsuvan jo alkumetreillä, koska jo heti eilen tarttui Tarjoustalosta eurolla efekti-neulelankaa euron kerä mukaan, kuin luotua kortteiluun... No, ei sen tarvitse NIIN tiukka ostospaasto ollakkaan, pääasia ettei tili tyhjene ennen aikojaan ja että saan käyteltyä noita jo hankittuja materiaaleja, joita pursuilee jo liian moni paikka, suoraan sanoen.

Klikaamalla saat kuvia hieman suuremmiksi.


kukat kynttilämansetista
leimakuva väritetty akvarellikynillä.


Tähän testailin sitä demoa, joka löytyy YouTubesta.
Harmillisesti nuo kortin kimalteet ei näy.


Tausta itse tehty.


Pilkkuriviin käytin Liquid Pearls:a, noita pitäisi alkaa käyttää enemmän korttien teossa.


Peruskortti, ei ihmeitä.


Tämän ja seuraavien korttien parisssa leikin sillä demo-idealla ja tein siitä erilaisia variaatioita.


Tässä näkyy tuo valkea kuva huonosti, mutta siinä siis on saman lintu-leima kuin seuraavassakin kortissa.


Sitä samaa simppeliä.


Tausta vanhaa tapettia.
Kukat silkkikukkia.


Sydän on mikrohelmiä, jotka on kiinnitetty kaksipuoleisella teipillä (Sitä Bilteman leveää teippiä, samaa saa myös askarellista, ainakin vaikuttaa samalta) Ja taas tuota taustaa itse väännetty.
Kuva on Tilda-sarjan leike-arkista.


Kuva embossattu ja väritetty akvarellikynillä.
Reunojen täplät ovat akryylimaalia, jota tuputin punchinellaa sabluunana käyttäen, ja lopuksi vielä sormin reunoihin.


Kukat kynttilämansetista, ja samaa taustaa taas.


Kukat mansetista jälleen.
Tekstiin käytin Perfect pearlsia.
Tausta itse tehty.