keskiviikkona, toukokuuta 16, 2007

elossa ollaan- ja suht koht järjissäänkin vielä...

Nonni, nyt siitä selvittiin, vaille pari viikkoa siinä meni, mutta nyt tyttö osaa konttaus-seisonnan, konttauksen ja tukee vasten seisonnan lisäks varoa.-Äitiki voi alkaa taas hengitellä normaalisti, ne pari viikkoa meniki vuoroin henkeä piätellessä ja vuoroin haukkoessa. Oli kylllä aika haastavat pari viikkoa, täytyy myöntää, mutta nyt voi alkaa yrittää palata normaali uomiin(kai) Elämme toivossa että kohta maltetaan tällä suunnalla taas nukkuakki...Tänään oli jo tyttö vetäny päivällä kolme tuntia mummolassa hoidossa ollessaan päikäreitä, että kyllä tämä tästä.

*************************************************'
Eilen oli jännä päivä, tai sanotaan että vauhdikas: Viivin sain nukahtamaan taas ihan rättiväskänä, ja se oli nukkunu reilun tunnin, kun se heräs ja huuti ihan hysteerisenä. Ei auttanu tutti, eikä syli, eikä harso...Kaikki keinot käytiin läpi ja tyttö vaan rimpuilee ja hankaa korviaan ja huutaa kun sisävesihinaaja. No, tämä äitimamma tulkitsi oireet niin että selvä peli, hemmetti, nyt se korvatulehdus on iskeny meillekkin vaikka kuin on koitettu varjella- ja erittäin hätääntynyt soitto isännälle töihin ja ajanvaraus terkkariin. Hätäännys johtui puhtaasti siitä, että ite muksuna kärsin välikorvan tulehduksia joka kevät ja syksy ja sitä kipua en TODELLA toivo pahimmalle vihamiehellekkään.(Tyttö jatkaa huutamista koko operaation ajan.) Terkkarista yllätyin positiivisesti: Sain ajan tytölle heti, ja eikun hässäkällä pukemaan, niin hässäkällä, että sinne jäi liedelle justiin keitetyt perunatki ootteleman vesiin. No...oon vetämässä tytölle hynttyitä niskaan kun se RÖYHTÄSEE ja väläyttää hymyn! Mamma jää tumput suorina ihmettelemään tätä ja kun koskee tytön korviin, alkaakin huuto taas. Selvä peli, terkkariin mennään nyt joka tapauksessa tarkitukselle...Vaatteita ettiessä on mennyt niin paljon aikaa että saa tosissaan pistää töppöstä toisen eteen että ehitään terkkariin ajoissa, naama punasena saavutaan paikalle, ja mamman pohje kramppaa pysähtyessä, mutta ehitään ajallaan- ja lääkärisetä toteaa että ei hätiä mitiä, korvat on kunnossa, täysin terveet ja neuvoo että taitaa tyttö tehdä kulmahampaita-oireet täsmää kuulemma täysin korvatulehdukseen.No näin kävi, kaupasta haetaan molemmille seikkailun osapuolille ruokaa ja mennään kukkakaupalle moikkaa vanhoja yökavereita ja syömään samalla, onnesta soikeena että säästyttiin korvatulehdukselta. Että näin meillä :)

*******************************************'

Muuten kuulumisista sen verran että maha vaaan paisuu ja paisuu, Mikkelissä käytiin Viivin aknssa mummolassa olemassa viitisen päivää...Ja muuten nämä pari viikkoa on ollu semmosta väsymysta että huh huh...mutta alkaa nyt taas jo elämä voittaa, kyllä tämä tästä taas.

Kortinteko innostus meinaa pukata päälle, ja netin kautta oon saamassa leimasinkuviakin, että kohta pääsee kortteja vääntämään.

Muutaman korun oon saanut aikaseksi, ja Viiville alotin villisten teon, mutta siitä ei nyt tähän hätään ole edes kuvaa laittaa.

Tää kaulakoru on jo aiemmin tehty, mutta kaipas vielä jotain, joten lisäsin siihen nuo ruskeat neliöt ja lehdet.



Ja tein kaulakorulle kaveriksi täkköset rilluttimet korviin...



Tuunasin vähän aiemmin tehtyä rannekorua, nyt oon siihen tyytyväinen



Ja olin tilannu helmiä ja seassa oli nuo keltaset opaiikki-palkit, jotka myynti-kuvassa oli paljon "puhtaamman", kirkkamman keltaset, mutta koska eivät maksaneet juuri mitään, niin päätin sisulla vääntää niistä jonkun korun...Itseasissa oon lopputulokseen varsin tyytyväinen, vaikkei malli eikä väritkään kyllä millään lailla ole mun lemppareita.Tässä kuvassakin on värit väärityneet, en saanu säädettyä niitä kohalleen, punaset on enempi viininpunasia luonnossa.Ja siniset liloja.


Makeanvedenhelminugetteja sain tumpattua näihin, ovat niin pienireikäsiä, että on vaikee keksiä niille käyttökohteita...




Tämmöset korvikset tein kaveriksi aiemmin tehdyille ranne-ja kaulakorulle.



Tämmönen kaulakoru synty kanssa...



Ja vaijeriin tämmösiä rannekoruja...






Siinäpä ne tällä erää. Nyt tämä mamma menee uudestaan kokeilemaan huolisiko nukkumatti tämänkii messiin...*haukotus*... zzzZZZzzzz...

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

sun korut on aivan ihania =)

Titta kirjoitti...

Kiitos kiiitos, kehut tuntuu aina ihanilta :) !

Ja nää ei vaadi mitään erikoisosaamista,(olkoonkin että ammattilaisten silmissä ovat varmaan aika karuja) -eli helmiputiikkiin vaan ja koruja vääntämään ;)