sunnuntaina, huhtikuuta 15, 2007

...Neiti Kevät, on tullut kaupunkiin....

Sir Elwoodin hiljaiset värit -Neiti Kevät

Hän taas tanssii tahtiin valssin
lehmus tuulessa huokailee
vanhan talon puuseinää
aurinko salaa suutelee
Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin
Murtuu huulet kylmän talven
kaiken alkaa hän uudelleen
jostain kuulen tutun laulun
hänen tiedän taas palanneen
Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin
Lapset laulaa suvivirren
kuin vanhus maa huokailee
ensimmäisen leskenlehden
hauraat silmät hän aukaisee
Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut takaisin

**************
Semmosilla fiiliksillä on menny nyt tämä viikonloppu, ulkona on oltu ja naatiskeltu kun aurinko paistaa. Siinä sivussa on tullut bongattua kevään ensimmäiset sammakko ja suruvaippa, ja opittua kasvion tuella että minkänäkönen kasvi on mukulaleinikki -Oikeesti oikeen hävettää myöntää että sitä ollaan melkeen puutarhuri, ja ei tunnista MUKULALEINIKKIÄ...! No mutta, opittu on sekin nyt.
- Ja ainii; Se koko-suklaava musta-valkea tyyppi siellä lätäkössä, sorsien ja lokkien keskellä, se on telkkä! :D
Yllä oleva ( ja alla on pari lisää) kuva on parvekkeelta, sinne sijotettiin kevät säistä nauttimaan ensimmäiset, vielä pakkasia kestävät kukat. Tänä vuonna lajeina oli siis nuo krysanteemi ja orvokki. Mun mielestä kryssa on aina ollu jotenki ankeen näkönen kukka, ja kukkakaupalla jaksoin aina ihmetellä sitä intoo millä mummot roudas vieraskukaksi kryssaa, mutta itteasiassa alan nyt pikkusen lämpenemään sen suhteen. En minä vieläkään IKINÄ pelkkänä ruukkukukkana viemisiksi sitä veisi, mutta istutuksiin tuntuu olevan ihan passeli ja varsinki syksy- ja kevätaikaan, kun harvemmassa on ne jotka kestää pakkasiakin pikkusen. Eli ihailkaa nyt näitä kauneuksia tekin, mua ne piristää ihan käsittämättömän paljon joka päivä.

Tässä kuvassa näkyy pienestä, vanhasta akvaariosta tuunattu kasvihuone. Väsättiin Markon kanssa yhteistuumin tuo viime kesänä. Pääsin minäki elämäni ensimmäista kertaa kokeilemaan naulapyssyä -ja on muute näppärä vempele :)

Kasvihuone pääsi kevätputsinkiin ja kaunistautu uutta kasvukautta varten pikkusen. Asukeiksi pikku tölliin pääsi kaksi ruukullista helmililjan sipuleita, jotka oli suureksi ihmetykseksi talvehtineet vahingossa ja puskivat uutta verson tynkää kun löysin ne yhdestä sangosta parveketta järjestellessä. Se sanko oli ollu mattokasan alla koko talven ajan, ja säästyny pahimmilta pakkasenpuremilta sillä lailla. Muut sipuliruukut; ruukkunarskut ja krookukset eivät olleet jaksaneet sinnitellä, mutta nämä olivat sinnillä jaksaneet tänne asti, ja saavat nyt oikein erityisen hellää huolenpitoa.

Kasvihuoneen asukeiksi pääsivät jo pari ruukullista luonnonvaraista heinää (en tunnista lajia, ja ei ole vielä edes kunnolla kasvussa, mutta kyllä se jossain vaiheessa vielä lajikin selviää) ja yksi ruukullinen poimulehteä, alottelemaan kasvuansa. Kattelin tuolla metässä kävellessä että olisko orvokkia tullu ees jonkinlaisessa muodossa vastaan, tai ratamoa, mut ei osunu kohdalle sillä kertaa, joku toinen päivä sitten...-Ja lemmikkiä ja mitähän kaikkee muuta myöhemmin, kuhan nousevat tuolta mullasta pikkusen...Poimulehteä ja orvokkeja yms. haluan ihan vaan siksi että ovat nättejä, mutta ratamosta on silmän ilon lisäksi oikeesti hyötyäkin: Minä käytän sitä haavojen ja nirhaumien hoitoon vieläkin, ihan niinku muksuna tuli opittua ja se oikeesti toimii! Ja tämmösillä kesäkukilla häviö ei ole suuren suuri, jos se kastelu sattuukin kesken kesän unohtumaan kriittiseksi ajaksi. ;)

Ratamosta tuli muuten hauska juttu mieleeen: Meijän kasvibiologian kouluttaja oli näytekasveiks laittanu ruukkuihin kasvamaan lannotettuun multaan joitain kasveja, mm. ratamoa. No, ratamo oli tykännyt olostaan kun vettä tulee aina kun pikkusenkin tarvis, ja lannoitteita on ruhtinaallisesti ja oli sitten kasvanut varsin komeisiin mittakaavoihin. No, kylään tuli vieras, ja iski silmänsä tuohon komistukseen, ei ollut tunnistanut kasvia, mutta mielipide oli selvä: Komea oli ja eksoottisen näkönen ja ihana ja mistä näitä saa, hänkin haluaa tuommosen! Että näinkin siinä voi käydä kun ei ennakkoluulot sumenna näköaloja. :)

On mulle toki tulossa partsille ihan niitä normi-kesäkukkiakin pikkusen ja yrttejä jonkun verran. Innostuin taas tuosta kasvattelusta sen verran, että suunnittelin ihan siemenistä asti tekeväni ite, mutta saa taas nähdä selviääkö mimmonen osa niistä sitten hengissä lopulliseen sijotuspaikkaansa... Ja koska oon ilmeisesti heittäny jossain mielenhäiriössä viimevuotiset siemenetki roskiin, ku eivät löydy mistään, niin pääsen kylvötouhuihinki vasta sitten kun tää kituutusvaihe on ohi, eli loppukuusta. No mutta, kyllä se sitten maistuu makealle valita siemeniä ja kaikkee :)

Tässä on sitten kuva yhestä mun mielestä tämän tienoon kauneimmista paikoista. Kaunis se ei siis ole nyt,-niinkun kuvasta näkyy, vaan kesällä, kun lehdet on puissa ja luhtalemmikit nousseet ja vallanneet puronpenkereen. Otinpahan kuvan ihan vaan vertailun vuoksi nyt ja toisen otan sitten kun maisema on loistossaan. Mulla on pari muutakin paikkaa, mistä on tarkotus ottaa nyt kuvat, ja sitten myöhemmin, noissa lehtomaisissa paikoissa tuo ero kun on vaan niin järkyttävä, että sitä on vaikea edes tajuta.

1 kommentti:

Jaana kirjoitti...

Tuo Neiti Kevät on mahtava biisi; kiitos kun muistutit sen olemassaolosta :)