perjantaina, huhtikuuta 27, 2007

Äiti on vä-sy-nyt...

Niinku otsikko kertoo, niin väsymystä on ollu ilmassa...Äiti on väsynyt ja äkänen väsyneenä, ja siitä johtuen ei taida isännälläkään energiataso niin korkeella olla. ;) Koko viikon on ollut vaan virta ihan kateissa, ensi alkuun vann suoraan sanoen vi***tti pari päivää ja kun siitä selvittiin niin mitään ei jaksa. -Ja vaikka ei päivällä tee mitään kotihommiakaan, hoitaa vaan tytön, nii jo viiden pintaan, kun isäntä tulee kotiin, on jo ihan ratki-poikki... Pitäs opetella taas kylmästi vaan laittamaan ittensä päikäreille joka päivä, mut nyt kun Viivi oppi tuossa konttausseisonnan tukee vasten, ja muutenki kaikki ylöspäin suuntautuva kapuaminen on in, niin nuo nukkumisajat vaihtelee. Kyllä se nukkuu ihan hyvin, paremmin ku aikoihin taas, väsyttäähän tuommonen kokoaikanen remuaminen, kun se on vielä niin epävarmaakin, kun ei tiiä tyttö itekkään vissiin aina että miten käy kun tästäkin muksahtaa takasin lattialle... Into oppia on vaan niin kova että töitä teettää saada tyttö rauhottumaan edes niinki pariksi minuutiksi että nukkumatti ehtii poimia pienen kyytiinsä. Voin muuten kertoa että on hurjaa aikaa ainaki äidille katella noita tuon pienen marakatin touhuja nyt, kun kaikki meno on niin huteraa mutta mennä pitää ja vauhdilla... Ja kesken kaiken kun se raasu saattaa vaan irrottaa toisen kätensä tuesta (vahingossa saattaa välillä irrota toiminnan melskeesssä molemmat)Sitten se maa taas kutsuu ja kolaus on kova ja huuto sen mukanen. Ja kaikki liikkeet tapahtuu niin nopeesti että vaikka vieressä istuis, niin mitään ei tunnu ehtivän tehdä, ehkä kaikista pahimmilta kolhuilta edes pikkusen säästää.

Hmm...ehkä tää väsy johtuukin siitä kun seuraa sydän syrjällään tuon tytön touhuja :)

Että semmosia...Eli ei kotitöitä, mutta semmosen piirteen oon nyt ittestäni löytänyt että nykyään on riittävän väsynyt rauhottuakseen kattomaan telkkaria! Ennen ei koskaan oo ollut toivoakaan että jaksais nököttää töllön ääressä iltasin, aina on virtaa ollu sen veran että on jottain mielenkiintosempaa keksiny, parina iltana viikossa oon vaan ne "äitin sarjat" tsekannu. Toinen minkä oon todennu ja itselleni myöntänyt tuon telkkarin saralta, on se että oon ihan täysin kiikissä Tuhkimotarinaan. Isännän vika kun käänti aluksi aina kanavan, eikä antanu mun kattoo Dr. Philiä... :) Nyt pitää kuudelta arki-iltasin saada aina päivittäinen annos aivot narikkaan-hömppää.

******************************

No mutta, jotain oon saanu aikaan kuitenkin. Koruinnostus nosti sitten päätään ihan oikeesti ja kaivoin helmeilytarvikkeet pitkästä aikaa esiin. Opettelin tekemään ootas...mikäs se termi olikaan... Wrapped loop:in...? Sen kierteisen silmukan kuitenki...ja testailin tuon 0.8 langan kanssa ihan mutojen vääntelyäkin. -Niihin pitäs varmaanki oikea oppisesti olla ainaki millinen lanka että kestäsivät, mutta nää nyt on tämösiä harjotelmia vasta. Tumppasin sitten noita jtuuja tuonne koruihin mukaan. Iski oikeen vappuvimma noitten värien suhteen ja nämä korut on nyt ehkä mun tekeleistä eniten kantajansa olosia.

Tässä on sommitteluasteella ensimmäiset ranne- ja kaulakoru. Oon nyt ihan rakastunut noihin kaikkiin pastellisävyihin :)




Tein näitä huopahelmiä sillon talvella ja nyt pääsee ensimmäiset jatkotyöstöön. Tämä on keskeneräisenä tuolla, ideakaan ei ole täysin selvillä, kunhan alotin tekemään vaan tuota, kun on mielessä pyörinyt jo pitkän aikaa. Ovat kyllä aika massiivisia nuo huopahelmet tuossa, kun on nyt mesonu vaan noitten "tavallisen" kokosten kanssa.



Sitten menin ja purin täältä tämän, vaijerikorun kun ei ollu yhtään mieluinen ja hyvä tuli. Nuo simpukankuorihelmet ovat niinku NIIN makeen värisiä! Nuo kiinnitytekniikat lukkoihin ja muihin on muten ihan omaa luokkaansa, en es kehtaa kertoa, sen verran vaan vinkkasta että solmuja ja pikaliimaa :)



Sitten suunnitteluasteelta edistyneenä tämä keväthurmos-setti. Tuota rannekorua pitää varmaan vielä muokata, jäi tuo "häntä" ihan liian pitkäksi, ja kun ei ole tottunut muutenkaan kauheesti koruja kantamaan, niin voipi jäädä käyttämättä jos ei lyhennä suosiolla. Tai sitten käy niin että Viivi lyhentää omatoimisesti. Se kun on oikee äitin harakka mitä koruihin ja muihin värikkäisiin ja kiiltäviin tulee,-äitinsä tyttö :)

torstaina, huhtikuuta 19, 2007


Luin tuossa noita blogeja joita seurailen, ja KaraMellin blogista löyty haaste Roska päivässä-liikkeeseen . Laitetaan haaste eteeenpäin ja kumarrutaanpa kaikki ottamaan edes se yksi roska päivässä sieltä jostakin pikkuseks aikaa mukaan, ja nakataan se roskiin.

Sain lisättyä tuon blogilistan niistä joita ite seurailen, sieltä löytyy aika laajalla skaalalla kaikenaiheisia juttuja. Eniten käsitöitä, niistäkin aika paljon eri lajeja, vauva-arkea, kukka- ja muita kasvijuttuja, askartelua, leipomista ja ruuanlaittoa, eli kattavalla otteella tätä meikäläisen elämää :D Saa surffata!

Mitähän muuta...Ainii, keskeneräiset-listalta sain pois roikkumasta ne kestot! Ne sain väännettyä valmiiksi asti tuossa viime viikolla, ja seuraavaksi teen varmaan semmosia vaippoja joissa toinen puoli on fleeseä, on mukavamman olonen vaippaa pukiessa ja jo kasausvaiheessa, kun jo ite vaippa on pikkusen jämäkämpi. Toisaalta taas kakkavaipat on vaivattomampi putsata huuhdella pesua odottelemaan, jos oli sisällä irrallinen kuivaliina, ja kahta fleeseähän ei voi vastakkain laittaa tai homma kääntää pulkkansa ja miään neste ei liiku minnekkään (tai niin ne väittää, mä en itse ole saanut fleese-kuoria pelittämään sillon ku kokeilin, aina tuli läpi)... No mutta, kuhan saan ees tuohon Armaaseen (=ompelukone) lankaa hommattua, nii nää on sitten sen ajan ongelmia.

Tein muuten tuossa yksi ilta vielä tuohon roomboxiin pienen pieniä vaippoja. Tosin ku aloin pikkusen tiirailemaan mittakaava-silmällä, nii osasta tuli sen verran isompia että jos se vauva joka siinä pinniksessä nukkuu, käyttäs sen kokosia vaippoja, nii se olis kyllä niin iso, ettei mahtus koko sänkyyn! :D. No, leikitään, että tään vauveliinin äiti on ollu kaukaa viisas ja hankkinu TODELLA pitkällä tähtäimellä vaippoja.
Kokeilin villakuorienki neulomista, oli ihan ohkaset puikot, oisko ollu 2,5 mm ja jotain mohairin tyylista lankaa, ja kyllä niistä pikkuvillikset tuli :) Pitää tehä parit lisää vielä ainakin, kuhan taas innostuu...Kuvaa ei nyt tään hätään ole, mut lisäilen niitä tuossa myöhemmin, kuhan kerkiän.

Henkareita tein muutes kanssa ohkasesta kullanvärisestä rautalangasta, mutta vaatteita niihin en saanu aikaseksi. Kokeilin kyllä, ihan vaan leikkasin yhen bodyn mallisen kangastilkun joka oli ikäänkun kaksinkertanen niin että olkapäistä ne palat oli yhdessä ja liimasin ne sitten yhteen siihen henkarin päälle. Näytti täysin typerälle mun mielestä ja nyt olen ideaa vaille, miten noita vaatteita saisi tehtyä...? Kai mä kohta vaan otan neulan ja lankaa ja pienen kangastilkun ja sitten alkaa päreet palaa, koska tiiän että ne kankaat reunat alkaa rispaantua, ja miten ne huolittelet niin pienissä jutuissa...?-liimalla...? Auttakaa joku...- jooko...?

*************************
Viivikin se oli tuossa pari päivää mummolassa; Marko vei torstai-aamuna ja mummolan poppoo toi takasin kotia eilen illalla. Olivat olleet tytön kanssa hankinta-reissulla; Ostaneet ihka uuden turvaistuimen, että pääsee sillläkin porukalla vähän kulkemaan, eikä ole ainakaan turvaistuimesta kiinni. Semmonen jännä juttu ilmeni että myyjä oli sanonut ja ohjeissakin lukenut että tuon ikäsen/kokosen (10 kk & 8kg) saa istuttaa siinä istuimessa pää menosuuntaan... Mulla on se kuva ja tieto annettu että ei, ja ei minkään kilomäärän perusteella, vaan sen pään koon takia, että niskat eivät kestä, jos sattuu törmäys. Mut kun ohjekirjassakin kuulemma lukee, nii en sitten oikeen tiiiä, ihmetyttää kyllä kovasti...Jos jollakin on enemmän tietoo, niin kertokaa pois, kuulisin mielellään, ja jos ei tätä kautta löydy, nii etin sen tiedon jostakin netin uumenista :)

No mutta kuitenki...Viivin poissa ollessa äiti taas eli kun pellossa :) Kun ei ole mitään niitä arkirutiineja, nii jotenki ei osaa oikeen tehdä mitään fiksua, tai lähinnä siis syöminen ja siivoominen unohtuu ihan kokonaan, sitä vaan levittelee miljoona projektia levälleen pitkin kämppää ja sinne ne jää...Mutta nyt on sitten taas ihanaa palata arkeen kun Viivi tuli kotiin ja kämpästä on siivottu äitin possuilut pois, ja äiti on vähän tuulettunu ja jaksaa taas.
Sen verran mä sain Viivin poissa ollessa aikaan, että alotin ompelemaan yhteen noita näitä virkkaustilkkuja, ja on siihen valmistunu pari koetilkkua neulomallakin, kahen langankierron verkkopitsiä, ja palmikko-koetilkku. -Vaatimatonta vielä, mutta pikkuhiljaa...


Tässä tämän hetkinen tilanne:



Sitten sain kylvettyä yrttejä, tässä kuvassa ne on vasta laitettuna, saivat odotella yön yli kastelua, muovihuppua ja nimikylttiä, mutta nyt ne tuolla toivottavasti jo virittelee kasvua.
Lidlistä tarttui kauppareissulla mukaan ihan kukansiemeniä: Kahta eri hybridi-versiota petuniasta, ja lobeliaa. Tänään yritän saada nämä multiin.
Pikku-kasvihuone-tölli on kanssa saanut lisää asukkeja. Suo-orvokkia toin yhteen pieneen saviruukkuun, metsämansikkaa kanssa, jotakin tädykettä (?) otin yhteen ruuukkuun kanssa ja kissoille heinätuppaita kasvamaan ruukullisen myös. Saa vaan nähdä mitä ne tykkää nyt näistä keleistä kun tuota lämmintä ei nyt piisaa. Räntää tuli tänä aamuna, ja en tiiä onko ollu yöllä pakkastakin.
Sitten tässä on pari maisemakuvaa taas:

Tässä aukeella kasvaa kieloja isoina kasvustoina, mutta vielä niistä ei ole tietoakaan, hyvä että tunnistan koko aukiota kun on nyt vielä niin erinäkönen. Taikinamarja oli kyllä tehnyt jo isot hiirenkorvat, ja tuomessa on hiiirenkorvien lisäksi kukkaterttujen alutkin näkyvissä. Otin kukkien toivossa tuota tuomea pikkusen sisällekkin, en tiiä jaksaako se niitä kukkia kyllä tehdä valmiiksi asti. Mustikassakin näky olevan jo isot silmut, nii niitä nappasin sisälle kanssa yhen varvun verran, senhän pitäs ainaki jaksaa kukkia, kun kuulemma keskellä talveakin sisälle tuodut jaksavat sen ihmeen tehdä.
Tässä on mun lemppari-polun varrelta kanssa kuva, eipä siinä mitään ihmeellistä edes kasva, on vaan kesällä hirmusen vihreä ja rauhallisen olonen paikka.

Täsä on muuten kuva mukulaleinikistä, tämän tunnistuksen kanssa vähän pähkäilin sillon aiemmin :)

******************************
Koruinnostus olisi kova, mutta pitää ainaki malttaa ens viikolle että saa materiaaliakin :)Mm. täältä tätä innotusta tarttuu kun surffailee.
Tilkkukuume on kanssa taas nousemaan päin, ja tuossa eilen kangashyllyä raivatessa otin jo kankaita erilleen uhtä tilkkuprojektia varten. Mitään pikkutarkkaa ei ole tarkotus tehdä, vaan Crazy-tekniikkaa kokeilla, ja lisätä siihen ajan kanssa kaikkea mahdollista: Pieniä ristipistotöitä, pitsiä, käsin kirjontaa yms. Vielä ei ihan täysin selvillä ole tosin edes tuo tekniikka, saati sitten toteutus. Kirjastossa oon käynyt lueskelemassa tuosta, mutta läheskään kaikista tilkku-kirjoista ei löydy edes mainittuna koko Crazya ja netissä taas suurin osa ohjeista ja muista on englanniksi, ja arvatkaa vaan riittääkö mun englanti niihin teksteihin. Täältä voi hakea innostusta tilkkutöihin, on ihania juttuja ja just tuo kirjailu yhdistettynä noihin tekee noista tosi kivoja.
*************************
Ja ainii...kissakuulumisista sen verran, että meijän poppoon vehnnäallergia-diagnoosi muuttui tuossa eilen kala-allergia-epäilyksi. Oli kokeilussa uutta ruokaa normaalin Nutron sijaan ja massiivinen oksennusaalto iski heti, ja sen jälkeen ruokaan ei juuri koskettu, mitä vähän näykittiin ja oksennettiin taas. Vehnää ruuassa ei ollut, ja tää on toistunut jo useemman ruuan kohalla, missä sitä ei ole ollut, joten tulin siihen tulokseen että ei se voi vehnästä nyt kiikastaa. Eläinkaupasta sain vinkin tuohon kalaan, ja muistin itekkin sitten heti,että niinhän nuo oksentaa muikutkin, mut oon ajatellut sen johtuvan ahneudesta syödessä ja ruodoista. Kuulemma tosin se allergiasoiva aine voi ola melkeen mikä tahansa muukin-vaikka se vehnäkin, kun sitä kuuulemma käsitellään eri ruokiin eri lailla...No mutta, nyt testaillaan ensiksi kalateoriaa.-Ja massut rauhoiteltiin eilen vanhoilla kunnon nutro-raksuilla. :)

keskiviikkona, huhtikuuta 18, 2007

Kvaak Kvaak!

Oltiin maanantaina ulkoilemassa Viivin kanssa oikeen pitkän kaavan mukaan (taas äitin kropan mukaan liian pitkän) ja reissun varrelta löyty sulamisvesilätäkkö, semmonen suunilleen 30 senttiä vettä syvimmillään sisältävä kahluulampi... Olin menossa ihan nätisti sen ohi kävelytietä pitkin, kun syrjäsilmällä katoin että siellähän liikkuu jotain! No... vankkurit ympäri ja lähemmäs kattomaan... Ja totesin että sammakoita! Varmaan reilusti yli kakskymmentä sammakkoo, ja kurnutus sen mukanen :D Siinä oli varmaan lämpöstä vettä ja ne oli kokoontuneet suvunjatkamistouhuihin. Napsasin muutaman kuvan, suurin osa ei onnistuneet,vaan kuvattavat ehtivät loikkia matkoihinsa tai suklasivat upoksiin kameran silmää karkuu , ymmärtäähän tuon, miettikää ite että tuossa tilanteessa tämmönen hullu naishminen alkaa vainota kameran kanssa, karkuunhan se ensimmäinen ajatus varmaan on. ;)

**********************************

Tänään oon vihdoin ja viimein saanu pikkusen eteenpäin tuota roomboxia, siis todellakin PIKKUSEN, mutta kuitenki. Hommaa tässä kyllä riittää vielä vaikka kuin, mutta pikkuhiljaa alkaa tää ripitilli-systeemi avautua mullekkin.


Ainii, eilen käytiinki jo ostamassa mulle niitä yrttien siemeniä. 9 eri sortimenttia mä laskin että pussukoita kerty mukaan. Että kohta vois alkaa kylvötouhut! Samalla reissulla käytiin valmistelemassa meijän parvekkeelle rallit (eli ne puuritilät), nyt ne on sitten sahattu sopivan mittasiks paloiksi, pitää vaan vielä pestä ennenku tuo niitä tänne päähän. Toinen ilon aihe valmistu kanssa samalla kertaa; mun taimipöytä. Ihan karusti pistettiin yks vanha lundian hylly paloiks, että saatiin siitä mulle sopivan kapea taimikasvatuspöytä makkariin. -Ja hyvä muuten tuli , tosin liian korkea, mutta antaa viikonloppuna sahan vähän laulaa nii sehän on sillä korjattu.

sunnuntaina, huhtikuuta 15, 2007

...Neiti Kevät, on tullut kaupunkiin....

Sir Elwoodin hiljaiset värit -Neiti Kevät

Hän taas tanssii tahtiin valssin
lehmus tuulessa huokailee
vanhan talon puuseinää
aurinko salaa suutelee
Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin
Murtuu huulet kylmän talven
kaiken alkaa hän uudelleen
jostain kuulen tutun laulun
hänen tiedän taas palanneen
Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin
Lapset laulaa suvivirren
kuin vanhus maa huokailee
ensimmäisen leskenlehden
hauraat silmät hän aukaisee
Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut takaisin

**************
Semmosilla fiiliksillä on menny nyt tämä viikonloppu, ulkona on oltu ja naatiskeltu kun aurinko paistaa. Siinä sivussa on tullut bongattua kevään ensimmäiset sammakko ja suruvaippa, ja opittua kasvion tuella että minkänäkönen kasvi on mukulaleinikki -Oikeesti oikeen hävettää myöntää että sitä ollaan melkeen puutarhuri, ja ei tunnista MUKULALEINIKKIÄ...! No mutta, opittu on sekin nyt.
- Ja ainii; Se koko-suklaava musta-valkea tyyppi siellä lätäkössä, sorsien ja lokkien keskellä, se on telkkä! :D
Yllä oleva ( ja alla on pari lisää) kuva on parvekkeelta, sinne sijotettiin kevät säistä nauttimaan ensimmäiset, vielä pakkasia kestävät kukat. Tänä vuonna lajeina oli siis nuo krysanteemi ja orvokki. Mun mielestä kryssa on aina ollu jotenki ankeen näkönen kukka, ja kukkakaupalla jaksoin aina ihmetellä sitä intoo millä mummot roudas vieraskukaksi kryssaa, mutta itteasiassa alan nyt pikkusen lämpenemään sen suhteen. En minä vieläkään IKINÄ pelkkänä ruukkukukkana viemisiksi sitä veisi, mutta istutuksiin tuntuu olevan ihan passeli ja varsinki syksy- ja kevätaikaan, kun harvemmassa on ne jotka kestää pakkasiakin pikkusen. Eli ihailkaa nyt näitä kauneuksia tekin, mua ne piristää ihan käsittämättömän paljon joka päivä.

Tässä kuvassa näkyy pienestä, vanhasta akvaariosta tuunattu kasvihuone. Väsättiin Markon kanssa yhteistuumin tuo viime kesänä. Pääsin minäki elämäni ensimmäista kertaa kokeilemaan naulapyssyä -ja on muute näppärä vempele :)

Kasvihuone pääsi kevätputsinkiin ja kaunistautu uutta kasvukautta varten pikkusen. Asukeiksi pikku tölliin pääsi kaksi ruukullista helmililjan sipuleita, jotka oli suureksi ihmetykseksi talvehtineet vahingossa ja puskivat uutta verson tynkää kun löysin ne yhdestä sangosta parveketta järjestellessä. Se sanko oli ollu mattokasan alla koko talven ajan, ja säästyny pahimmilta pakkasenpuremilta sillä lailla. Muut sipuliruukut; ruukkunarskut ja krookukset eivät olleet jaksaneet sinnitellä, mutta nämä olivat sinnillä jaksaneet tänne asti, ja saavat nyt oikein erityisen hellää huolenpitoa.

Kasvihuoneen asukeiksi pääsivät jo pari ruukullista luonnonvaraista heinää (en tunnista lajia, ja ei ole vielä edes kunnolla kasvussa, mutta kyllä se jossain vaiheessa vielä lajikin selviää) ja yksi ruukullinen poimulehteä, alottelemaan kasvuansa. Kattelin tuolla metässä kävellessä että olisko orvokkia tullu ees jonkinlaisessa muodossa vastaan, tai ratamoa, mut ei osunu kohdalle sillä kertaa, joku toinen päivä sitten...-Ja lemmikkiä ja mitähän kaikkee muuta myöhemmin, kuhan nousevat tuolta mullasta pikkusen...Poimulehteä ja orvokkeja yms. haluan ihan vaan siksi että ovat nättejä, mutta ratamosta on silmän ilon lisäksi oikeesti hyötyäkin: Minä käytän sitä haavojen ja nirhaumien hoitoon vieläkin, ihan niinku muksuna tuli opittua ja se oikeesti toimii! Ja tämmösillä kesäkukilla häviö ei ole suuren suuri, jos se kastelu sattuukin kesken kesän unohtumaan kriittiseksi ajaksi. ;)

Ratamosta tuli muuten hauska juttu mieleeen: Meijän kasvibiologian kouluttaja oli näytekasveiks laittanu ruukkuihin kasvamaan lannotettuun multaan joitain kasveja, mm. ratamoa. No, ratamo oli tykännyt olostaan kun vettä tulee aina kun pikkusenkin tarvis, ja lannoitteita on ruhtinaallisesti ja oli sitten kasvanut varsin komeisiin mittakaavoihin. No, kylään tuli vieras, ja iski silmänsä tuohon komistukseen, ei ollut tunnistanut kasvia, mutta mielipide oli selvä: Komea oli ja eksoottisen näkönen ja ihana ja mistä näitä saa, hänkin haluaa tuommosen! Että näinkin siinä voi käydä kun ei ennakkoluulot sumenna näköaloja. :)

On mulle toki tulossa partsille ihan niitä normi-kesäkukkiakin pikkusen ja yrttejä jonkun verran. Innostuin taas tuosta kasvattelusta sen verran, että suunnittelin ihan siemenistä asti tekeväni ite, mutta saa taas nähdä selviääkö mimmonen osa niistä sitten hengissä lopulliseen sijotuspaikkaansa... Ja koska oon ilmeisesti heittäny jossain mielenhäiriössä viimevuotiset siemenetki roskiin, ku eivät löydy mistään, niin pääsen kylvötouhuihinki vasta sitten kun tää kituutusvaihe on ohi, eli loppukuusta. No mutta, kyllä se sitten maistuu makealle valita siemeniä ja kaikkee :)

Tässä on sitten kuva yhestä mun mielestä tämän tienoon kauneimmista paikoista. Kaunis se ei siis ole nyt,-niinkun kuvasta näkyy, vaan kesällä, kun lehdet on puissa ja luhtalemmikit nousseet ja vallanneet puronpenkereen. Otinpahan kuvan ihan vaan vertailun vuoksi nyt ja toisen otan sitten kun maisema on loistossaan. Mulla on pari muutakin paikkaa, mistä on tarkotus ottaa nyt kuvat, ja sitten myöhemmin, noissa lehtomaisissa paikoissa tuo ero kun on vaan niin järkyttävä, että sitä on vaikea edes tajuta.

sunnuntaina, huhtikuuta 08, 2007

Lahopää-äiti taas asialla... ;)

No nyt taasen vihdoin ja viimein saan tämän päiviteltyä taas :) Pääsiäinen tuli, oli ja meni mutta nämä mun pääsiäiskuvat vaan notku ja odotteli täällä passissa esille pääsyä. No, laitetaan ne nyt...elikkäs pari vuotta sitten tein nuo paljetti-koristeiset munat, ja joka vuosi on pitänyt tehdä pikkusen erilailla koristettuja munia lisää- ja melkeen joka vuosi pääsiäinen tulee ja menee niin vauhdilla, ettei muka ehdi...Vuosi sitten taisin tehdä nuo maalatut ja krakeloidut tuossa alakuvassa, neki pitäis fiksaa sen verran, että laittas kunnon lakkakerroksen päälle, nii olisivat paljon viimestellymmän näkösiä.Tiput ovat sentään tämän vuoden tuotoksia ja tuo huopamuna.


Tämmösen ryijy-kokeilun alotin, ja ihan levällään tuo on tuolla vieläkin. En edes tiiä, mitä siitä tulee, joko pöytäkoriste-(jonkinlainen) taio sitten jotain muuta...mutta sitähän voi miettiä sitten kun se joskus vuonna miljoona valmistuu :D

Hehee! Sain tehtyä sen tuulimyllyn ohjeparin, ja niin innostuin ettei aikaakaan menny ku pari päivää! Toisen tein jo kortiksi, se on pikkusen vielä kesken,laitan sitten kuvan tänne kun on IHAN valmis.


Tuo meriheponen oli aika kiva kanssa. Molemmissa noissa ylläolevissa on pari ruudun heittoo joissakin kohin, mutta ei niitä onneksi huomaa.


Näitten lisäksi oon tehny pari ihan pientä kuvaa, korteista tutut, risti ja ruutu-maat, tyyliteltyinä vaan. Oon suunnitellu että tekis jonku pikkusen tilkkutyön, mihin upottas sekaan noita ristipistokuvia, mutta tilkkutöistähän minä olen haaveillut jo parisen vuotta, että saa nähdä millon on käsillä se aika että asialle alkaa tapahtuakin jotain.


***************************************
-Sitten leipomuksia!Ihan nättejä voisilmäpullia, vaikkei kardemummaa sattunukkaan olemaan tuohon voisilmään laittaa (tekee käsittämättömän ihanan maun, kokeilkaa ihmeessä!). Näissä pullissa ei muuta vikaa ole kun että eivät maistu miltään! :D Kai se johtu halpis-margariinista, joka ei tuntunu soveltuvan paistamiseenkaan, mutta en ole koskaan tehny mauttomampia pullia. Että kyllä tämän satsin jälkeen löyti tiensä paisto- ja leivinrasvaksi aito voi tässä taloudessa.

Leipää tein kanssa, ja uskokaa tai älkää mutta musta tämä oli kanssa ihan käsittämätömän mautonta (onkohan mun makuaistimukseen tullut joku härö kenties?) Eihän ihan normi vaalea leipäyleensäkkään mitään kauheita gastronomisia säväreitä anna, mutta kun ei miltään maistu!- No otan tämänki siltä kannalta että voisi olla huonomminkin: Voisi olla íhan aidosti pahaa, tai maistua hiivalle tms, näiltä kaikilta onnistuin kuitenkin siis välttymään.-Ja Marko kehu kauheesti leipää että kuin hyvää onkaan...tiiä sitten tuosta..




Tämä mahoton leipomisvimma johtu nyt ihan puhtaasti rahapulasta: Kun on riittävän tiukaa, niin ei henno viimesiä senttejään laittaa mihinkään hyvään, vaika kuin namihammasta kolottaisi, eikä ostaa edes leipää valmiina -ja niin sitä löytää ittensä normaalia useemmin leipomasta :)Voin kai minä hauskuuttaa teitä kertomalla vielä syynkin melko kriittiseen rahapulaan...: Unohtunut kotihoidontuki-hakemus! Mielessä se oli mutta mitään sen asian suhteen ei sitten saanut aikaseksi, ennenkun totesin että ei ole tippunut eikä lirissyt tilille rahaa sillon kun olis pitänyt, ja kyllä sillon jo tuli hakemus mieleen, mutta sen käsittelyynhän menee aikaa parhaimmillaan se kk:i...

No, nyt se asia on hoidossa, ja päätös tullut, ja kieli pitkällä odotellaan takautuviakin rahoja tämän kuun lopussa. Mutta eletty on, syötykin on, ja luovuuskin on taas kehittynyt kituuttaessa. Ja ensi kerran varmaankin osaan jo merkitä nuo kriittiset hakemuksen jättöpäivät kalenteriin :D Että taas voi vaan todeta että opissahan täällä ollaan. Ja kyllä keventää mieltä tietää että on ehkä jopa lompakkoon asti rahaa tuossa parin viikon päästä.