keskiviikkona, helmikuuta 21, 2007

Vauva-arkea ja ripaus luksusta.

Viivensdalenin kanssa eilen syötiin metsämarja-sosetetta. Neidillä oli kauheesti äitille asiaa samalla kun lusika lähesty suuta, kädet heilahti kun tuulimyllyn lavat että fiuh vaan, ja sosesade laskeutu lähiympäristöön, osumia otti yhtälailla lattia, pöytä, Viivi ite kun äitikin. Ikuistin tuon leveen itseensä tyytyväisen hymyn ja todisteaineiston mikä näkyy vaatteissa. :)


Sitten tähän väliin se aikasemmassa postauksessa mainittu virkattu hopealankariipus,tuossa se on nyt hyvin simpeliksi koruksi jalostettuna. Kaikessa yksinkertasuudessaan Otin vaijeria johon pujotin sen riipuksen ja kaksi magneettihelmeä (tai -kuutioita, mutta jotain magneetisia kuitenki)tein solmut vaijerin päihin ja vesin ne lolmut nuiden kuutioiden syvennyskoloihin katseilta piiloon. Sitten lisäsin ihan ohkasella metallilangalla siihen riipukseen pinnalle pari tiibetinhopeaista sudenkorentoa ja lasisen turkoosin värisen helmen. Ajatuksena oli että nuo rihkamat on tosiaan ihan vaan siinä pinnassa, koska mun iho ei kestä nikkeliä juurikaan. Tuo koru on ollu käytössäkin mulla jo pari päivää, ja ei oo iho ärtyny, eli toteutus toimii ihan niinku pitääkin.

Korvikset tein samalla ku mallasin ja lyhensin sopivamman pituiseksi sitä merisydän-kaulakorua minkä tein aikasemmin.

Tumppasin vaan ne ylijäämät korviskoukkuihin. :) Aion tehä tuolle kaulakorulle kyllä hopealangasta korviksetki, itteasiassa helmitilauskin kolahti postiluukusta tänään, että tulevat varmaankin valmistumaan tässä ihan lähipäivinä.


Tässä on nyt sitten sen eilisen shoppailu-kierroksen saalis!Villalankaa haalin tarjouksesta niin Cittarista kun Prismastakin, ja pakko oli saada tuota Palmaakin, ku oli niin ihanan keväisen väristä, tarttu sitten tuommonen merseroitu puuvilla-keräkin, saa nähä mitä siitä syntyy,ku ajatuksena olisi reenata reunapitsin tekoa, on nimittäin kaikille parempi että minä jätän ne ohuet virkkauslangat ihan muille...

Sinellistä sain niitä Fimoja, itteasiassa ekat napit ja helmet on nyt jo uunissa (Voi ei!-moneltahan ne meni sinne...?-hmm...?)... Fimot oli muuten tarjouksessa, joten tuli otettua vähän enemmän kun alunperin suunnittelin, mutta nyt tiiän jo taas mitä tarviisin taas niistäkin lisää ;) Huovutusvillakerään haksahdin sitten kuitenkin kanssa, vaikka taistelinkin sen korin ääressä itteni kanssa jonkun aikaa... Mutta oli niin nätti väri ja ei ihan hävyttömän hintanenkaan, niin katotaan tuokin vaan plussaksi. Lisäksi ostin kohovärejä kun nekin sattuivat olemaan tarjouksessa, muuten en olisi hennonut taas... Oon kuolannut kunnon laadukkaita kohovärejä kortteja varten jo puolisen vuotta :)

Tiimarissa ehdin kanssa pyörähtää, sieltä mukaan tarttu posliini-lasi-maali setti, epäilen kyllä tuota laatua, niinku aina kyseisen putiikin kyseessä ollessa. Tuon maalin pitäs nimittäin kestää käsitiski, mutta nähtäväksi jää mikä on todellisuus. Mutta ei siinä paljon häviä vaikka se ei toimisikaan oli nimittäin jotain alle kolme euroa tuo setti. Kartonkeja ostin kanssa, kun kauheesti on kaikkea mahdollista korttimatskua, mutta korttipohjat puuttuu! Että vaikee sillon on kortteja vääntää. Sinitarraa ostin kynttilänvalantaa silmällä pitäen, samoin kertakäyttö kuohari-laseja, jotka ei ole kuvassa. Tein muutes testikynttilänkin tänään, tuolla se on jäähyllä hyllyn päällä oottelemassa tuomiota.

Mutta että paljon sitä reilussa parissa tunnissa ehti, vaikka tuntukin että suurin osa ajasta meni istuessa, kun ei tää kroppa enää anna riehua ja seisoskella miten sattuu. -Tulossa oleva jälkikasvu muistuttelee olemassaolostaan :)

Viivin pipa on valmis!Siitä tuli paljon parempi ku osasin ajatellakkaan, korvaläpät meni ihan nappiin. Tuossa kuvassa ei vielä näy, mutta eteen virkkasin vielä siitä uudesta kerästä vihreetä Palmaa pupun siluetin. Tai tosiasiassa suunnittelin ja teinki siihen ihan muun jutun, mutta lähti mopo käsistä sen kanssa ja siitä tuli ihan liian massivinen tuohon, joten se jäi osottelemaan uutta sijoituskohdetta ja pupu hyppäs sen tilalle. Neiti muuten touhuaa tuossa kuvassa äitin mittanauhan ja puikkomittarin kanssa, että kyllä siitä kunnon pieni käsityöläinen on tulossa :)

**************************

Kävin kurkkaamassa uusia, kirjaimellisesti uunituoreita Fimo-tuotoksia, ja hyvältä näyttää, siitäkin huolimatta että ei ollut kunnon mittaria ja paistoaikakin oli aika sinnepäin- luulisin. Otan huomenna niistä kuvia, kun on valosaa. Oon jo oppinut että pelkät sähkövalot (ne mitä multa löytyy, eli mitä on pultattuna kiinni seiniin ja kattoon) on ihan yhtä tyhjän kanssa kuvatessa, samoin salama on ihan turha suurimmassa osassa mitään kuva-sessioita, hermot vaan palaaja mitään tulosta ei tule jos ei ole kunnolla luonnonvaloa.

Ei kommentteja: